Kun sun fiilis on ihan 🤩

Kun tuli se päivä, että sähköpostiini kilahti tieto pääsystäni #myyntimaisteri-koulutukseen (https://www.tamk.fi/-/kansainvalisen-myynnin-maisterikoulutus-alkaa-tamkissa), sen kuuli kyllä koko Tampereen toimistomme. Eläväisenä ihmisenä kiljahdin kuin palotorvi ja tirautin muutaman onnenkyyneleenkin. Tieto tuli vielä kesken oman yhtiömme yt-neuvotteluiden, joten hyvät uutiset tulivat todellakin tarpeeseen! 

Oli hienoa huomata jo ensimmäisenä lähipäivänä, että tässä ollaan oikeiden asioiden äärellä ja ihan mielettömässä seurassa. Täytyy myöntää, että kun hain #myyntimaisteri koulutusohjelmaan, en ihan tiennyt mihin pääni pistin ja hyvä niin. Jos olisin tiennyt totuuden siitä, millaiseen porukkaan olen pyrkimässä ja mitä koulutus pitää sisällään, olisin saattanut paineistua hakutilaisuudesta liikaa, joka olisi saattanut vaikuttaa liikaa suoriutumiseeni ryhmähaastattelutilanteessa. Pahimmassa tapauksessa olisin voinut jättää hakematta siinä uskossa, että osaamiseni ei voi millään riittää tähän jengiin. 

Ensimmäisenä lähipäivänä tuli myös todettua se, että tässä ei jäädä turhan pitkiksi ajoiksi sammaloitumaan. Orientaatiopäivässä käytiin muutamassa tunnissa läpi asioita A:sta Ö:hön sellaisella vauhdilla, että paremmankin diginatiivin puntti olisi tutissut. Kun kirjaston asiantuntija käytti oman puheenvuoronsa, minulle tuli elävästi mieleen Antti Tuiskun biisi rahan takii. Käytiin läpi Pakit, Intrat, Moodlet, Andorit, Tabula Rasat, kirjasto kortit ja muidenkin yliopistojen verkkokurssit. Taas mennän rakkaudest' lajiin ja oppimisen takii.

Toisessa orientaatiopäivässä oltiin jo tiukasti asiassa kiinni, kun worshoppasimme yhdessä opiskelijakollegoiden ja edellisvuoden myyntimaistereiden kanssa muunmuassa oman osaamisen tuotteistamisesta. Iltapäivästä siirryttiin Tampere Business Meettiin Tampere talolle kuuntelemaan mielenkiintoisia, ajankohtaisia puheenvuoroja mm. johtamisesta ja tunteista, digimarkkinoinnista ja tietenkin myynnistä. Kirjotan erillisen postauksen vielä Tampere Business Meetistä ja omista aatoksistani sen anneista. 

Koulutuksen sisältö ei ollut ainut asia, joka minut yllätti orientaatiopäivässä vaan myös se, kuinka paljon koulutus vaatii konkreettista läsnäoloa. Olen aikaisemmin opiskellut mm. Tampereen Ammattikorkeakoulun Proakatemialla (yrittäjyyden yksikkö), jossa käytännössä läsnäolo velvoite oli mitätön. Näin ollen opin jo aikaisemmin Ammattikorkeakoulu-urallani opiskelemaan omatoimisesti ja lukemalla kirjoja ja kirjoittamalla esseitä. Proakatemian opinnot nojasivat myös vahvasti työelämä projektien kautta oppimiseen. Olin odottanut, että nämäkin opinnot olisi voinut suorittaa pääosin verkko-opintoina ja kirjaesseiden kautta (lähijaksojen lisäksi). Onnekseni olen töissä yhtiössä, jossa nähdään koulutuksen tuomat edut myös yrityksen näkökulmasta ja saan käyttää aikaa opintoihini. Tämä ei ole minulle itsestäänselvyys ja olen tästä äärimmäisen kiitollinen. 

Tässä vaiheessa matkaa odotan innolla ja jännityksellä (ja vähän kauhullakin) mitä tulevan pitää. Ajattelin kirjoitella ajatuksiani vähän tänne blogin puolelle ja mahdollisesti julkaista myös jotain koulutöitäni tulevaisuudessa. 

Peace. 

Jassu